Vaalipaneeli 10.10

Tässä viimeinen osa Aamupostin ja Hyvinkään Opiston järjestämästä paneelisarjasta. HUOM! itse paneeli alkaa vasta 45 minuutin kohdalta, tätä ennen ovat alustamassa Hyvinkään kaupunginjohtaja Raimo Lahti ja sivistystoimenjohtaja Pentti Halonen. Mikäli taustatietopaketti ei kiinnosta kannattaa hypätä suoraan tähän.

Tosin ensimmäisessä alustuksessa kaupunginjohtaja toteaa mielenkiintoisella tavalla, että kaupungin strategian sisällössä on itse asiassa vain kaksi oleellista kohtaa (varsinaista kannanottoa) ja kaikki muu on vain jotain
"yleistä startegia höpinää, korulauseita ja näin tai sitten muuta jota tällaisiin nyt on tapana laittaa".
Eli toisin sanoen kaupunki on taas onnistunut työllistämään täysin hyödyttömiä "fläppitaulu maakareita". Tämä sinällään asiallinen huomautus olisi myös ehdottomasti saatava Hyvinkään kaupungin omille sivuille, jotteivät ihmiset kuvittelisi että asiakirjan (Hyvinkään kaupungin Strategia) muulla sisällöllä on jotain merkitystä, paitsi uusissa tavoissa ilmaista ympäripyöreyksiä.

Vaalipaneeli 3.10. sosiaali- ja terveyspalveluista

Vihdoin kaikkien ongelmien jälkeen tämä on tässä. Aamupostin tekstiviestipalstan mukaan minun olisi omaa parastani ajatellen jätettävä tämä julkaisematta. Julkaisin kuitenkin. Viivytyksiä on tullut, joista iso osa sensuurin kannattajien takia, mutta myös teknisten ongemien johdosta. Itse videon lataaminen tänne kävi yllättävän hankalaksi (editoitu versio oli jo perjantaina hallussani), mutta kaikki aikanaan.

Paneeli oli toinen osa Aamupostin ja Hyvinkään Opiston järjestämää kolmiosaista paneelisarjaa, jonka viimeinen osa saadaan toivottavasti julkaistua lähipäivinä. Kolmas osa julkaistaan lähes editoimattomana (ainakin mitä tulee itse panelisteihin), sillä nyt ymmärssimme olla tarjoamatta mahdollisuutta omien mielipiteidensä peittelyyn.

Itse paneelista on sanottava, että sensurointi poisti sieltä suurimmat törkeydet (ei ihme että he sitä vaativat), mutta joistakin vielä saa vihiä keskustelun kulusta. Huomionarvoinen tosiseikka on, että keskustelussa sivujuonteena esille noussut Hyvinkäälisä (alle 2v. lapsen kotihoidosta) on tällä hetkellä niiden ulottumattomissa, jotka sitä kaikkein eniten tarvitsevat, eli opiskelijoiden ja työttömien, mm. tähän on saatava pikainen korjaus. Se kuitenkin muutamien muiden asioiden ohella kuuluisi aihepiirinsä puolesta paneelin sarjan kolmanteen osaan.




Kiitokset tämän mahdollistamisesta kuuluvat kuvaajalle/editoijalle ja piirisihteerille.

Niille joille Aamuposti ei tule

Seuraava teksti on julkaistu kokonaisuudessaan Aamupostissa 12.10.

Tarkennuksia perjantaiseen artikkeliin

Luin Aamupostin ansiokkaan artikkelin koskien Hyvinkään Opiston ja Aamupostin vaalipaneelia, jossa teemana olleet sosiaali- ja terveyspalvelut saivat rinnalleen paneelin näkökulmasta ylimääräisen aiheen, sananvapauden. Vaalien lähestyessä olisi hyvä huomata se tosiseikka, että ihmisten on saatava riittävästi tietoa, jotta he voivat tehdä johtopäätöksiä ja päätöksiä.

On kuitenkin typerää uskotella että ”meillä täällä” osattaisiin olla jotenkin avoimempia kuin mitä jossain muualla. Esimerkkejä siitä on vaikka kuinka ja tämä videointiaiheen ympärillä pyörinyt keskustelu on eräs niistä. Artikkelissa mainittiin kieltäytymisten syyksi että ehdokkailla ei olisi ollut etukäteistietoa siitä kuka kuvaa. Ensinnäkin ei ole tarpeellista kysyä lupaa kuvatakseen tälläisessä tapahtumassa, kohteliasta kylläkin. Eli vaatimus etukäteistiedosta perusteena sensuurivaatimuksille on täysin riittämätön.

Toisekseen etukäteistietoa kyllä oli väitteistä huolimatta. Kaikille yhteyshenkilöille oli kerrottu aikomuksestamme. Käytimme tämän sähköpostin lähettämiseen täsmälleen samaa listaa, jolla vaalipaneelin kordinointia puolueisiin päin on hoidettu. Lähettäjä, eli minä, olin listalla ensimmäiseen paneeliin osallistumiseni ja ennakkoilmoittautumiseni sekä yhteyshenkilönä toimimiseni johdosta. Joten sen kummemmin ei henkilöllisyydestäni kuin ryhmästäkään ollut epäselvyyttä. Nämä väitteet ovat siis perättömiä.

Haluaisin myös kiinnittää huomiota uskomattomimpaan hölynpölyyn, jota olen asian tiimoilta kuullut ja vieläpä perusteluna. Se nimittäin oli samassa artikkelissa. Videon tarkoitus oli epäselvä! Miten se voi olla vaalipanelisteille epäselvää kun joku ilmoittaa etukäteen tulevansa kuvaamaan paneelin? Kuka tahansa meistä ymmärtää, että tarkoituksena on todentaa varsinainen keskustelu ja saattaa se useampien ulottuville. Myös epämääräisiä vihjauksia esitettiin, ”videota voidaan käytää muodossa, joka ei vastaa varsinaista tilaisuutta”. Ja mitähän nämä muodot olisivat? Sketsi sarja?

Suurinta vastuuta asiasta kantaa ehdottomasti Kokoomuksen Antti Rantalainen joka myös toimii kaupunginhallituksen puheenjohtajana ja on tämän lisäksi juristi. Hänen tulisi jo asemansakin vuoksi ymmärtää että se edellyttää suurinta mahdollista avoimuutta kaikkien asioiden suhteen. Varsinkin kun paneelissa keskusteltiin asioista, joista hän voi saada suoranaista henkilökohtaista taloudelista etua. Nimittäin Hämeenkatu 6:n mahdollinen remointointi kuuluu kyllä omistajalle eikä kunalle, joka siellä on vain vuokralla. Taas yksi hyvä syy lisätä avoimuutta.

Mitä taas muihin tulee, Perussuomalaiset yrittivät kieltää ryhmänä koko kuvaamisen, selkeä ilmoitus sananvapauden vastaisesta asenteesta, tai ehkä heidän mielestään sananvapaus kuuluu vain ja ainoastaan heille itselleen. Vihreät taas edustavat siinä mielessä erikoista linjaa että he eivät ole vaivautuneet vielä mitenkään perustelemaan sensuurivaatimuksiaan.

Vielä tarkennus itse paneelista, jutusta sai kuvan ettei kukaan puolustanut teveyskeskusmaksun poistoa, mutta minä puolsin. Tilaisuudessa Antti Rantalainen esitti aivan oikein, että terveyskekusmaksun tarkoitus on vähentää käyttöä. Täytyy tosin huomata, että silloin ne ovat perustuslain 19§ vastaisia. Rantalainen puolusti siis terveyskeskusmaksuja ja minä vastustan niitä täsmälleen samalla argumentilla. Törkeintä tässä on se, että taas vain ne jotka eniten apua tarvitsevat on onnistuttu rajaamaan hoidon ulkopuolelle, maksulla joka suurimmalle osalle on melko mitätön, eikä se edes kata murto-osaa kustannuksista.

Video julkaistaan blogissani (krivokapicmilutin.blogspot.fi)kunhan se on saatu editoitua kaikki sensuurivaatimukset huomioiden. Tämä siksi, että alkuperäisessä viestissäni yhteyshenkilöille imoitin, että mikäli kenelläkään on mitään sitä vastaan voi ottaa yhteyttä ja hehän ottivat. Seuraavalla kerralla tätä vaihtoehtoa en tule tarjoamaan sillä sensuurin kannattajia vain on Hyvinkään päättäjissä liikaa, jotta kohteliaasti kysellen voitaisiin toimia, sillä meidän velvollisuutemme on puolustaa demokraattisia arvoja.

-Milutin Krivokapic

Avoimmuudesta, julkaisun- ja sananvapaudesta Hyvinkäällä

Vaalikuviot on pyöräytetty käyntiin ja muutamissa vaalipaneeleissa on jo tullut oltua. Hermoilu on ollut mukana kun pienestä esiintymiskammosta kärsii, toisaalta onhan se pikkuhiljaa parantunut. No asiahan se ratkaisee, ei miten sen esittää. Tai niinhän sitä luulisi. Olin keskiviikkona Hyvinkään opiston ja Aamupostin järjestämässä paneelisarjan toisessa osassa, jonka aiheena olivat sosiaali- ja terveyspalvelut. Suorastaan paloin halusta päästä mukaan keskusteluun jonka koin ehkä omimmaksi alueekseni, mutta keskustelussa jouduin miettimään jotain aivan muuta. Ja itse asiassa tässäkin kohtaa pitäisi tekstin sijaan olla video. On syytä kertoa koko tarina alusta, vaikka siitä taitaa tulla aika pitkä.

Olessani ensimmäisessä paneelissa totesin, että niin alustukset kuin keskustelu oli mielenkiintoista ja sitä olisi syytä saada jopa laajemman yleisön tietoisuuteen. Esimerkiksi virkamiehen toteamus siitä, että valtion osuudet pienenevät jatkuvasti ja nyt näyttää siltä että näin on myös tulevaisuudessa, oli piristävää kuultavaa "virallisena totuutena". Näin päätimme että voisimme kuvata seuraavan paneelin ja siten saada sille lisää yleisöä netin kautta. Kaikki näytti jo hyvältä kun soitin opiston rehtorille Matti Korolaiselle kyselläkseni materiaalia alustuksesta. Tulin myös maininneeksi että kuvaamme tapahtuman. Rehtori suhtautui asiaan erittäin huolestuneesti, mutta asiallisesti, varsinkin kun olin huomauttanut että kyseessä on julkinen tilaisuus jossa kuka vaan saa kuvata. Hän kuitenkin epäili muiden panelistien ja puolueiden suhtautuminen asiaan ei olisi aivan näin yksiselitteinen ja saattaisi sisältää yksityisyydensuojaongelmia. Niinpä hän esitti, että kertoisin tästä muiden puolueiden yhteyshenkilöille ja näin myös tein. Pidin koko asiaa lähinnä hauskana sivujuonteena ja rehtorin varovaisuutta ylivarovaisuutena, enkä uskonut ilmoitukseni johtavan varsinaisesti mihinkään. Kuinka väärässä sitä voikaan olla.

Ensinnäkin ensimmäiset ilmoittivat jo ennen paneelia että heitä ei saa edes kuvata! Perusteluina olivat seuraavat seikat: "kuka/mikä organisaatio kuvaa/vastaa kuvauksesta ja missä julkaisette ja milloin? Koska en todennäköisesti voi vaikuttaa kuvaukseen/leikkaukseen/kuvatun materiaalin tosisasialliseen käyttöön ja julkaisemiseen, en salli kuvausta. Aamuposti toisena järjestäjänä huolehtinee riittävästä kuvauksesta ja tilaisuuden kulun julkistamisesta". Seuraavat, myös koko kuvauksen kieltävät, tyytyivät näihin samoihin perusteluihin. Myöhemmin Korolainen  lähetti viestiä jossa ilmoitti panelisteille, joista osa oli ilmeisen hätääntyneitä, että ajatus oli kokonaa allekirjoittaneen (siis minun)  ja "että emme suoraan voi asiaa kieltää, koska kyse on julkisesta tilaisuudesta ja perustuslain antamasta oikeudesta". Sen lisäksi viestissä ilmoitettiin että "Olemme kuitenkin ilmoittaneet Milutin Kirvokapicille, että suuri osa puolueryhmistä suhtautuu asiaan kielteisesti emmekä suosittele kuvaamista. Olemme myös todenneet, että turha ärsyttää muita – tilaisuus saa ikävän sivumaun kiistelystä. Toivon, että tämä selventää asiaa ja osallistutte paneeliin ennakkoilmoituksenne mukaisesti." Huh, nyt uidaan syvissä vesissä. "Emme suoraan voi kieltää" mutta "olemme ilmoittaneet emmekä suosittele".
 

Useimmille lienee täysin selvää että kyseessä siis oli julkinen tilaisuus, julkisissa tiloissa ja oli esitetty julkinen kaikille avoin kutsu saapua paikalle, niin netissä kuin Aamupostissakin. Kenellä tahansa on oikeus kuvata tälläisessä tapahtumassa (tosin julkaisu voi olla joissain tilanteissa eri asia). Sen lisäksi panelistit ovat lupautuneet saapumaan paikalle yleisön kuultavaksi ja vastaaman heille vasta paikan päällä esitettyihin kysymyksiin joista suurin osa tulisi yleisöltä, ja tämä siksi että he pyrkivät julkiseen luottamustehtävään. Kaiken tämän ja vielä ennakkoilmoitukseni huomioiden, on kuvottavaa että he yrittivät jopa kieltää koko kuvaamisen, ja jo ennen itse tapahtumaa!

Kuvasimme joka tapauksessa.


Päätin paneelin omalta osaltani ilmoitukseen miksi kuvasimme sekä tarkoituksestamme julkaista video mahdollisimman vähän editoituna (alkusuunnitelmissa oli pelkät alkutekstit, mikäli äänenlaatu vain olisi riittävä) ja mikäli jollakulla olisi jotain sitä vastaan, että heitä on kuvattu, olisi hyvä että he tulisivat ilmoittamaan minulle. Yksi ainoa asiallinen ilmoitus tuli myöhemmin yleisön joukosta, mutta jo heti oman ilmoitukseni jälkeen ilmoitti Antti Rantalainen, kokoomuksen ehdokas ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja mikrofoniin, että tämä loukkaa hänen yksityisyydensuojaansa. Lieneekö sillä, että hänen omista bisneksistään kunnan kanssa keskusteltiin, ollut osuutta asiaan? Hänen jälkeensä ilmoitti Perussuomalaisten panelisti Hiski Sten kiellostaan (he ilmoittivat myös jo ennakkoon), sitten vihreiden edustaja Marja Orenius ja viimeisenä (myös jo ennakkoon ilmoittautunut) Sosiaalidemokraattien Irma Pahlman. Kukaan heistä ei siis halua että heidän näkemyksensä sosiaali ja terveys asioista saa yhtään enempää julkisuutta kuin on pakko, vai voiko tilannetta muulla tavoin tulkita?

Missä ihmeessä nämä ihmiset olivat kun hyvästä hallintotavasta puhuttiin. Valtioneuvoston controller, dosentti, OTT Tuomas Pöysti: Hyvä hallintotapa sekä strateginen ohjaus ja valvonta "Hyvä hallintotapa julkishallinnossa tarkoittaa ytimekkäästi toimintatapojen ja –rakenteiden laatua, tehokkuutta, läpinäkyvyyttä ja tilivelvollisuutta. Hyvään hallintotapaan julkishallinnossa kuuluu olennaisena osana kansalais ja asiakaslähtöinen toimintatapa. Hyvä hallintotapa edellyttää organisaatiorakenteiden ja johdon eri tasojen roolien selkeyttä ja roolien mukaista toimintaa."

Julkisuusperiaate, läpinäkyvyys, siinäpä hienoja sanoja.

Ei noista ainakaan Hyvinkään kaupunginhallituksen nokkamiestä saati muita ennalta mainittuja henkilöitä tunnista. Täytyy huomioida sekin tosiseikka että Antti Rantalainen ja Irma Pahlman ovat molemmat juristeja.

Ensimmäinen asia mitä voimme tehdä läpinäkyvyyden lisäämiseksi on vaatia sitä julkisessa  luottamustehtävässä toimivien, tai siihen pyrkivien taholta ja varmistaa, että milloin hyvää hallintotapaa ei noudateta, asiasta nostetaan julkinen keskustelu jossa käydään läpi kaikkea sitä mikä on oleellista koko demokratian toiminnan kannalta; ihmisillä pitää olla tarpeeksi tietoa, jotta he voivat tehdä johtopäätöksiä ja päätöksiä.

Katsellessa tuota edellä mainittujen puolueiden listaa,(kok, ps, vihr ja sdp) täytyy vain todeta edellisten perusteella että kaikkien näiden ehdokaslistoilta löytyy salailua jopa suoranaista tiedottamisen estämistä eli sensuuria kannattavia henkilöitä. Perussuomalaisilla oli vieläpä ollut keskustelu ennen kielteisen päätöksen muotoilemista, "...sovimme että Hyvinkään Perussuomalaiset kieltää kuvauksen kokonaisuudessan"! He siis ryhmänä viittaavat kintaalla niin ilmaisun- kuin sananvapaudellekkin.

Sanasta miestä sarvesta härkää, tällä paikalla julkaistavaksi tarkoitettu video toivottavasti saadaan editoitua julkaisukuntoon ensi viikonlopun aikana. Kenenkään sitä toivoneen kommentteja ei videossa kuulu. Koko kuvauksen  estämistä yrittäneiden suhteen tyydyn vain toteamaan, että se ei näissä olosuhteissa ole mahdollista eikä suotavaa, sillä me aiomme puolustaa viimeiseen asti demokraattisia arvoja.

-Milutin Krivokapic

Vanha lehti juttu

Tässä juttu, joka alunperin lähti Aamupostille koskien terveyspalvelukeskustelua, jonka järjestimme Hyvinkään kaupungin kirjastolla 26.5.2011. Jutusta on poistettu eräs kohta, joka Juha Vallin mukaan oli väärinymmärys. Artikkelista on Aamuposti aiemmin julkaissut pari kommenttia.

Hyvinkään terveydenhuollon tilasta kuntalaisen näkökulmasta

26.5.2011 järjestetty avoin keskustelutilaisuus kirjastolla toi esiin lukuisia ongelmakohtia terveydenhuollossa. Keskustelutilaisuudessa vastaajina olivat Hyvinkään terveydenhuollon johtaja Harri Eloranta, Hus:sta päivystyksen ylilääkäri Juha Valli ja terveyskeskuksen ylilääkäri Tuija Uusitalo. Viesti kaikilta kolmelta oli sama: tiedämme että ongelmia on ja tiedämme missä ne ovat mutta resursseja niiden ratkaisemiseksi ei anneta.

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä jätti 2010 suosituksen, jonka mukaan mm. maksimiodotusaika tulisi pitää 80 prosentilla asiakkaista tunnissa ja kaikilla alle kahdessa tunnissa. Kun Juha Vallilta kysyttiin miksi nämä suositukset eivät Hyvinkäällä toteudu, oli vastaus kaikille selvä: ei ole tarpeeksi lääkäreitä. Hänen mukaansa jo yhden ympärivuorokautisen lisälääkärin palkkaaminen helpottaisi merkittävästi tilannetta. Kun ”lääkäripulaa” sivuttiin, totesivat vastaajat, että kyllä päivystyksessä työskentelemään halukkaita lääkäreitä varmasti löytyisi mikäli asiaan panostettaisiin. Suurimpana ongelmana asian suhteen he pitivät nykyistä koulutuspolitiikkaa, joka ei anna erikoistua päivystystyöhön, lääkärit kun erikoistuvat mielellään niin ura- kuin palkkakehityksenkin takia, jolloin erikoistumisalat herkästi vievät päivystyksestä.

Mitä taas lääkäripalveluiden yksityistämiseen Hyvinkään sairaalan yhteispäivystyksessä sopimus lääkäripalveluista Mediverkon kanssa päättyy keväällä 2012. Yksityistämisen ongelmista keskustelussa mainittiin esimerkiksi kallis hinta, mikä vastaajien mukaan on yllättävän kilpailukykyinen johtuen muun muassa ”verosuunnittelusta ”.

Eräs ongelmakohta, joka herätti keskustelua, oli hoitosuhteen kehittymisen ongelmat silloin kun lääkäreiden vaihtuvuus on suurta ja kokemus vähäisempää. Varsinaisen urakehityksen tapahtuessa edelleen tyypillisesti julkisella puolella ovat yksityiset keikkalääkärit hakeutuneet tehtäviinsä useasti opiskelun ohessa ja sen rahoittamiseksi tai muista henkilökohtaisista syistä, jolloin heillä työn joustavuus on noussut prioriteetiksi. Päivystykseen toivottiinkin yleisön taholta pysyviä lääkäreitä, jatkuvan lääkärin vaihtorumban sijaan, jolloin ongelmien kartoittaminen voisi sujua paremmin, varsinkin pitkittyneiden useampia käyntikertoja vaatineiden oireiden kohdalla.

Kun Vallilta kysyttiin, miksi ihmiset kokevat että terveyskeskuksessa ei enää tutkita potilaita kunnolla ja että lähetteitä suorastaan pantataan, oli vastauksena useampikin tekijä. Kiire ja väsymys lienevät yleisimmin ymmärrettyjä, joskaan ei hyväksyttyjä syitä. Toisaalta Valli huomautti, että on vaikea työ määritellä jonkun ”nenän päästä” taudin luonne ja antaa diagnoosi. Ammattitaitokysymys siis. Myös ihmisten kasvanut vaatimustaso mainittiin keskustelussa osasyyksi, mutta toisaalta jos ihminen vaatii hoitoa jotta paranisi, lienee sellainen vaatimustason nousu aivan paikallaan.

Tuija Uusitalolta kysyttiin omalääkärille jonottamiseen liittyvistä ongelmista. Lääkäreitä ei tällekään puolelle ole palkattu tarpeeksi ja sen lisäksi tilapula vaivaa, mistä johtuen omalääkärin vastaanotto saattaa olla toisella puolen kaupunkia vaikka matkalla tulisi kulkeneeksi terveyskeskuksen ohi. Yleisön joukosta nousi ääni, joka koki että nykyinen käytäntö, missä viikon ajat jaetaan joka maanantai ensimmäisten aukiolohetkien aikana, on jo aikansa elänyt kokeilu. Uusitalo taas puolusti käytäntöä toteamalla, että mikään ei vanhaan verrattuna ole muuttunut, aikoja vain jaetaan viikoittain kuukausijaon sijaan ja että niin sanottuja omalääkäripäivystysaikoja jaetaan lisäksi päivittäin. Soittaa siis voi joka päivä. Toisaalta jos hoitajat ohjeistavat soittamaan vasta seuraavana maanantaina uudestaan, useimmat noudattavat tätä kehotusta, maanantaista toiseen. Täytyy kyllä sanoa että varsinaista ongelmaa ei tällä systeemillä ratkaista, eli lääkäreiden vähyyttä.

Toiseksi on todettava että nykyisen mallin puitteissa on vaara pudota omalääkärihoidon ulkopuolelle, pitkiksikin ajoiksi. Kaikki on kiinni joka-aamuisesta jonotusruletista. Eikä asia voi korjaantua ennen kuin jokaiselle soittajalle voidaan antaa aika, ja se ei puolestaan tule tapahtumaan ennen kuin lääkäreitä on saatu lisää. Huomionarvoista on myös, että tällä hetkellä omalääkäriaikojen puutteen takia ruuhkautuu päivystys jatkuvasti lisää akuutiksi muuttuvien, mutta alun perin ei kiireellisten tapausten johdosta.

Eräs räikeimmistä esimerkeistä julkisen terveydenhuollon tilasta Hyvinkäällä on neuvolapalvelut, joissa ei pystytä järjestämään kaikkia lain vaatimia määräaikaistarkastuksia. Hyvinkää siis rikkoo lakia ja siitä on jo lähtenyt ilmoitus Valviralle. Tämä törkeä rikkomus ohitettiin keskusteluissa jo tutuksi käyneen mutinan kera resurssien vähyydestä.

Harri Elorannan puheenvuoro terveydenhuollon budjetin suhteen oli karua kuultavaa. Hän kertoi esittäneensä kahtakymmentä vakanssia terveydenhuoltoon, jotka tyrmättiin kaikki, jok' ikinen. Hän mainitsi myös eräästä saamastaan evästyksestä kaupungin johdolta, jonka mukaan: ”Hyvinkäällä on kyllä ihmisiä jotka ovat halukkaita palveluita käyttämään, mutta ei ihmisiä jotka niitä palveluita olisivat halukkaita maksamaan”.

Voisiko yksityinen sektori olla laajemmin ratkaisu terveydenhuollon ongelmiin?

Ainakin julkisuudessa on väsymiseen asti toisteltu väitettä, että yksityistetty on parempi, halvempi ja tehokkaampi. Tämä on joko törkeää kansalaisten aliarviointia tai sitten poliittinen ja taloudellinen eliitti elää peräti ristiriitaisessa mielikuvitusmaailmassa. Annos tervettä kaupunkilaisjärkeä on kuitenkin tehokas vastalääke: miten mikään yksityinen voittoa tavoitteleva taho voi tuottaa saman palvelutason kuin julkinen voittoa tavoittelematon taho, halvemmalla, tehokkaammin ja saada siitä vielä kaiken jälkeen voittoakin? Vastaus on: ei se voi. Joko palvelun laadun on huononnuttava, hinnan noustava tai kuten Suomessa näyttää viimeaikoina olleen tapana, laatu huononee ja hinta nousee.

Ellei (nyt tulee se kuuluisa mutta) kilpailu ole vääristynyt (tai vääristetty) voittoa tavoittelevan tahon eduksi. Esimerkkeinä toimivat erilaiset verosuunnittelukikkailut (kansan kielellä laillistettua veronkiertoa), joilla voidaan kiertää palkkaverotusta. Erityismaininnan ansaitsevat yritykset jotka ymmärtävät sanan tehokkuus suomennokseksi sanan riisto. Kun voitto on revittävä työtätekevien selkänahasta ei luovuudella ole rajoja. Erilaiset pätkittämiset, uusien työnimikkeiden tehtailut ja suoranaiset sopimusrikkomukset löytyvät kaikki tämän päivän yksityissektorilta.

Samaan aikaan kun veronmaksajien rahoilla järjestellään yksityisille yrityksille parempia mahdollisuuksia tehdä voittoa, jää terveydenhuollon budjetti vuodesta toiseen liian pieneksi. Mikä tietysti edesauttaa edelleen yksityistä voitontavoittelua, esimerkkinä keskustelussa esiin noussut Hyvinkään hammashuolto jossa palvelutason parantuminen toi ruuhkaksi asti asiakkaita yksityiseltä puolelta. Eli toisin sanoen: palvelutason huonontuminen on eräänlainen kieroutunut yritystuki. Myös toinen johtopäätös on mahdollinen: ihmiset käyttäisivät mieluummin julkisia palveluita (joita suurin osa käyttää joka tapauksessa) mikäli palvelutaso koettaisiin kohtuulliseksi. Se riittäköön kysynnän ja tarjonnan laeista.

Tietoinen alibudjetointi on vaivannut Hyvinkään terveydenhuoltoa jo pitkään. Elorannan mukaan budjetti ylitetään joka vuosi. Tämä siis ei ole yllätys kaupunginvaltuustolle tai kaupunginhallitukselle. Siitä huolimatta kaupungin johto jatkaa inhimillisistä arvoista piittaamatonta toimintaansa ja antaa samalla piut paut laeille ja suosituksille. Kaiken huipuksi jotkut haaveilevat veröäyrin laskemisesta samaan aikaan kun terveydenhuollon tulisi tyytyä ”ei oo enempää rahhaa” linjaan. Pitäisikö siis ottaa harkintaan, että tietoinen alibudjetointi terveydenhuollon suhteen tehtäisiin rangaistavaksi teoksi? Se kun on tietoista ja julmaa fyysisen kärsimyksen, haitan, vamman tai jopa kuoleman aiheuttamista.

Tänä päivänä rahan arvo on ylittänyt ihmisarvon. Olen itse pitänyt ainoana oikeana sivistysksen mittarina sitä, miten yhteisö huolehtii heikoimmistaan. Me olemme heittäneet omamme susille.

Toivotimme kansalaisliikkeen puolesta keskustelun päätteeksi terveydenhuollostamme vastaaville tahoille reiluja ja reippaita budjetin ylityksiä.

-Milutin Krivokapic

Muutama sana menneestä

Vaalit lähestyy, vois olla aika päivitellä jo aika päiviä sitten tapahtuneita. Joskus tuntuu siltä että jotkut tuntuvat aina vaalien aikaan "heräävän yhteiskunnallisesti", ja se jurppii, kun he myös "nukahtavat" järjestelmällisesti heti vaalien jälkeen. Kun samaan soppaan lisätään monen näköistä vaalipuhetta, jää ihmisille monesti kummallisia mielikuvia siitä kuka tai mikä ryhmä ajaa mitäkin, ja miksi asiat tuntuvat kaikesta huolimatta vain "jyräävän" aina samaan suuntaan. Tässä vaalien ulkopuolista toimintaa meikäläisittäin.


 Kerättiin 2500 nimeä kuntalaisaloitteeseen terveyskeskuspäivystyksen parantamisen puolesta. Vaatimuksina oli jonotusaikojen saattaminen suositusten tasolle, resursseja lisäämällä. Käytännössä valtuusto laski aseensa ja nyt päivystykseen on lisätty yksi lääkäri-hoitaja pari lisää, mutta jonotusajat ovat yhä paikoin kohtuuttomia. Edistystä kuitenkin. Toisena vaatimuksena ollut lääkäripalveluiden muuttaminen taas julkisesti tuotetuiksi (tällä hetkellä päivystyksen lääkärit ovat Mediverkon palveluksessa) mutta tämä asia ei vielä ole edennyt. Nyt kaupunki ostaa palvelut HUS:lta joka puolestaan ostaa lääkäripalvelut Mediverkolta. Kaupungin pitäisi puuttua selkeämmin asiaan sillä sehän kuitenkin koko lystin maksaa, joten vaatimuksia on kyllä varaa esittää. Ohessa videota Kuntalaisten vaatimusten luovutuksesta Kaupunginvaltuustolle 6.6.2011.





 Bankstereita vastaan myös Hyvinkäällä 15.10 2011 Todellista demokratiaa NYT! tapahtumassa.

Hyvinvointiyhteiskunnan alasajo?

Mitä tarkoittaa hyvinvointiyhteiskunnan alasajo, koskien lähinnä terveydenhuoltoa? Nähdäkseni minkä tahansa sivistysvaltion määritelmä löytyy siitä, kuinka se pitää huolta heikoimmistaan. Me olemme onnistuneet heittäämään omamme susille.

Useimmat ovat varmaan kuulleet puhuttavan siitä vitsistä, jota kutsutaan julkiseksi terveydenhuolloksi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sitä on pidetty aikoinaan eräänä toimivimpana terveydenhuoltojärjestelmänä mitä maailmassa on, pohjautuen niin sanottuun pohjoismaiseen malliin.

Tätä mallia on kuitenkin Suomessa purettu jo pitkään ja se on tehty täysin tietoisesti. Se on ollut ennen kaikkea poliittinen päätös, kyse ei ole rahan tai resurssien vähyydestä. Kyse on vain siitä mihin rahoja ja resursseja ohjataan. Tulokset julkisen terveydenhuollon avaamisesta kilpailulle ovat olleet huonoja. Suomessa ei käydä minkäänlaista keskustelua jatkuvasti käynnissä olevasta yksityistämisestä ja sen seurauksista.

Yksinkertainen tosiasia on, että samalla rahalla ei voida enää palveluja parantaa. Kun palvelut annetaan voittoa tuottavan firman hoidettaviksi ne joko muuttuvat kalliimmiksi tai huonommiksi, sillä voittokin on revittävä jostain. On surullista katsoa kuinka terveyskeskuksesta passitetaan ihmisiä takaisin kotiin kymmenminuuttisen keskustelun jälkeen ja lääkkeeksi ehkä pari buranaa ja kommentti, että ”katellaan jos tää tästä pitkittyy” eikä siinä auta vaikka sanoo että ”tää on jo pitkittyny, mähän oon ravannu täällä kuukausitolkulla”.

Entä jos sattuu olemaan useampi terveyskeskuskäynti saman kuun aikana, sehän suistaa tavallisen duunarin suoranaiseen taloudelliseen ahdinkoon, työttömästä nyt puhumattakaan?

Miksi näistä asioista ei sitten keskustella? Voisiko olla niin, että johtoporraskin tietää, että valtaosa kansasta ei minkään tutkimustenkaan perustella hyväksy tämän hyvinvointiyhteiskunnan alasajoa mutta se tehdään siitä huolimatta? Tehdäänkö tämä sen takia suljetuin ovin?

Jatkuvat terveyskeskusmaksujen korotukset sekä se että terveyskeskuksesta on lähes mahdotonta päästä jatkotutkimuksiin luonnollisestikin syövät ihmisten uskoa julkiseen terveydenhuoltoon. Tästä taas seuraa kierre joka taas ajaa ihmisiä yksityisen terveydenhuollon pariin jolla taas voidaan perustella ”voittoa tuottavien paremmuutta”, toki täysin perusteetta. Ne henkilöt joihin nämä leikkaukset kohdistuvat ovat niitä ihmisiä jotka ovat jo muutenkin tiukoilla. Tämä jakaa ihmiset a- ja b-luokan kansalaisiin; niihin joilla on mahdollisuus saada kunnollista terveydenhuoltoa ja niihin joilla ei ole siihen varaa.

Väitetään että terveyskeskuspalveluihin kiinnitetään huomiota, mutta niille ei kuitenkaan käytännössä tehdä mitään. Hoitotakuu on malliesimerkki siitä kuinka käytännössä puhutaan yhtä ja tehdään toista; luvataan ihmiselle hoitoa aikarajassa, mutta ei anneta lisää resursseja vanhojenkaan jonojen purkamiseen ja tällöinhän se tarkoittaa vain, että yhä useampi sairaus jää hoitamatta.

Kuulostaa helposti siltä, että jos nyt oikeasti on sairas niin kyllä siitä parikymppiä voi terveyskeskusmaksuja maksaa, mutta toisaalta, niihin ihmisiinhän se on kohdistettu, jotka jo muutenkin miettivät, että kuinka tässä seuraavat kaksi viikkoa taas selviää. Valtapuolueet kannattavat kaikki puheidensa mukaan hyvinvointivaltion säilyttämistä, samaan aikaan kun ne ajavat sitä alas.

Ennen vanhaan, jos sanottiin yhtä ja tehtiin toista, kutsuttiin sellaista toimintaa valehteluksi. Nykyään sitä sanotaan vaalilupaukseksi. Kaiken tämän jälkeen haluan kuitenkin sanoa, että näihin asioihin voi vaikuttaa, jos puheet demokratiasta ja kaikkien vaikutusmahdollisuuksista sisältävät edes siteeksi totta. Tähän asiaan täytyy tulla muutos.